12.12.2007-28.11.2017

KUTSUMANIMI: LUMO SYNTYMÄPÄIVÄ: 12.12.2007
SUKUPUOLI: NARTTU VÄRI: MUSTA VAALEIN MERKEIN
ISÄ: LUMOLAAKSON UNTAMO EMÄ: PIKKU PISKIN SERAFIINA
KASVATTAJA: KRISTA HAATAJA, KAIRANLUMON OMISTAJA: KRISTA HAATAJA, KAIRANLUMON

Elämäni koira. Lumo on ensimmäinen koira, joka on syntynyt meillä kotona. Se oli meidän kotona asuvien koirien, porokoiran ja lapinkoiran vahinkopentu. Alun perin tästä vahingosta oli eläinlääkärikin sitä mieltä, että Lumon emä tuskin edes tiinehtyisi, sillä se oli liikalihava ja jo 8-vuotias. Joten mitään keskeytys piikkejä ei silloin laiteltu. 

Jossain kohtaa se kuitenkin rupesi kasvattamaan mahaa ja tiinehän se oli. Seran synnytys oli tosi vaikea ja me oltiin puoli päivää eläinlääkärissä. Ensimmäinen pentu syntyi kotiin kuolleena, toinen oli väärinpäin synnytyskanavassa jumissa ja oli kuollut ennen kuin se sitten eläinlääkärin avustuksella saatiin ulos. Lumo syntyi jumittuneen pennun jälkeen hyvin nopeasti ja pikku sinnikko jäi henkiin. Mulle oli silloin heti selvää, että tämä koira jäisi kotiin – vanhemmat, varsinkin minun isä oli kovasti sitä vastaan. Mutta mitäpä muuta sitä teinityttö tekee kuin pistää vanhemmilleen hanttiin ja pitää pennun, kun ei suostu siitä myynti-ilmoitustakaan laittamaan. Niin Lumon taival alkoi kotona ja siitä tuli minun paras ystävä, joka kulki ammattikoulusta lähtien kaikessa mukana. 

Maailman helpoin koira, jota ilman mulla olis jäänyt monta asiaa tekemättä ja kokematta. En ehkä olisi tavannut monia ystäviä ilman Lumoa. Lumon kanssa on oltu koulussa, käyty Etelä-Suomessa asustelemassa töiden merkeissä. On kuljettu mätsäreissä, joskus jotain voittaenkin. Käytiin paimentamassa ja harrasteltiin kaikkea kotikoiran hommia. Silloin en ole itse ymmärtänyt tokoilun päälle tms. Perus käytöstavat koiralle ja elämä on ollut helppoa. Lumon kanssa se oli aina helppoa. Se oli vahva narttu, mutta se tuli todella hyvin kaikenlaisten koirien kanssa toimeen. 

Lumo teki kaksi suunniteltua pentuetta ja kolmannen vahinkopentueen. Kaikki sen pennut ovat edelleen mulla tiedossa omistajineen ja välillä niistä saan kuvakuulumisiakin, mikä on aivan mahtava juttu.  

Lumo piti lopettaa tapaturman vuoksi sen ollessa melkein kymmenvuotias. Me vietiin normaalisti hevosille aamuheiniä, kuten kaikki aamut siihen mennessä. Lumisessa tarhassa, minne hevoset tallustavat vain polut, käveltiin peräkanaa – minä edellä heinien kanssa ja hevoset minun takana ja Lumo viimeisenä niin kuin aina. Yksi hevosista tunki kuitenkin todella lähelle minua ja nostin käden merkiksi että jättäytyy vähän taaemmaksi. Sen pysähtyessä kuulin yhtäkkiä kauheaa kiljuntaa ja toiset koirat pihalla nostivat hirveän metelin sen seurauksena. Pyörähtäessä ympäri hevoset olivat jo kadonneet minun selän takaa ja Lumo istui polun vierellä hangessa ja kiljui. Elämän kauhein ääni. Pikaisella vilkaisulla huomasin että takajalka ei toimi kunnolla ja koppasin koiran syliin ja juoksin pihalle, siitä sisälle ja puhelua eläinlääkäriin.  

Eläinlääkäri ei kuitenkaan vastannut heti joten soitin naapurilleni lähtisikö hän mukaan autoilemaan lekurille, kyllä ne meidät vastaan ottaisi kun sinne vaan mentäisiin heti. Matkaa oli kuitenkin 57km. 
 
Perille kun päästiin oli diagnoosi aika äkkiä selvillä. Lumo rauhoitettiin jotta jalkaa saatiin tutkittua ilman, että se tuntisi kipuja. Asia oli todella selvä ilman röntgenlaitteita, takajalka oli ainakin kahdesta paikkaa poikki – se kääntyi ihan liian paljon ylös, pois paikoiltaan. Meidän kaksi eläinlääkäriä tutki ja näinhän sen itsekin. Reisiluu oli hyvin likeltä lonkkaa poikki sekä alempaa toisesta kohtaa. Tein silloin elämäni suurimman päätöksen ja Lumo sai nukkua siihen eläinlääkärin pöydälle. Samaan huoneeseen missä sen elämä alkoi lähes päivälleen kymmenen vuotta sitten.  

En ole tänä päivänäkään satavarma mitä sinä aamuna tapahtui, mutta luulen että minun merkki hevosille pysähtymisestä sai viimeisenä tulevan hevosen ottamaan muutaman askeleen pakkia ja sen on täytynyt astua Lumon päälle. Lumo ei ehkä kerinnyt väistämään, tai sitten se nuhjusi jotain lantakasaa eikä hoksannut hevosten ottavan pakkia. Ainakin koira sai lähteä saappaat jalassa täältä, tehden sitä mitä se oli aina tottunut tekemään – ”olemaan töissä”.  
 
Lumon elämä jatkuu kotona sen pennussa Lihkkussa ja sen siskon tytössä Miehtassa.  
 
Elämäni koira 💕

LONKAT: A/A KYYNÄRÄT: 0/0
SILMÄT: TERVEET POLVET: –
POMPEN: – PRCD/PRA: –
CMR3: – DM: –